Piipahdus koululla – päivähän siinä meni

Jos joskus matkustat Kameruniin ja Bamendaan, yöpyä kannattaa ehdottomasti Babtisti kirkon majoituksessa. Huoneet ovat kamerunilaisittain viihtyisiä ja ruuat loistavia. Aamulla meitä hellittiin jälleen hyvällä aamiaisella.

Lähdimme tutustumaan ACESF-CA:n ja Marttojen yhteistyöhön käytännössä. Saavuimme Goverment Technical High School NKWEN:iin kymmenen maissa. Yksi paikallisista toiminnannaisista Bridget oli meitä vastaanottamassa upeassa asussaan. Koulussa on 2500 oppilasta ja 13 eri opintolinjaa, joista kotitalouslinja on yksi.

Länsimaiseen tapaan saimme aikataulusuunnitelman vierailullemme, josta olimme hieman jo heti lähdössä myöhässä. Ensin tutustuimme koulun rehtorin työhuoneeseen, josta meidän johdatettiin koulun juhlasaliin. Salissa esiteltiin kaikki korkea-arvoiset läsnäolijat kuten Terhi, Marjahelena, Marie-Louise, Elisabeth sekä koulujen rehtorit. Tämän jälkeen pidettiin pieni hiljainen hetki yhden menehtyneen nuoren opiskelijan muistoksi. Pidettiin puheita ja laulettiin Kamerunin kansallislaulu.

Mutta sitten alkoi tapahtua. Paikalla oli molempien koulujen kotitalouskerholaiset, joiden toimintaa hanke tukee.  Kerholaiset olivat todella nähneet vaivaa. Molemmat ryhmät esittivät tanssia ja laulua, perinteistä ja modernia.

Saimme nähdä vaikuttavan näytelmän, jossa äidillä oli kaksi tytärtä. Vanhempi tytöistä opiskeli kauppatieteitä ja nuorempi opiskeli kotitaloutta. Äiti oli varsin ylpeä kauppatieteilijästään, mutta nuoremman asiat eivät äitiä kiinnostaneet. Vuodet vierivät ja äitikin vanheni. Vanhempi tytär tuli äitinsä luokse, ylenkatsoi vanhaa naista, tokaisi ”Haiset pahalta” ja pyysi rahaa. Kotitaloutta opiskellut tyttö oli jatkanut lukemalla lääkäriksi ja tuli äitinsä luokse ”Oletko sairas? Vien sinut lääkäriin. Olet minulle tärkeä”. Draamankaari oli tiivistetysti näin. Perusajatus oli, että opiskelemalla kotitaloutta sinusta voi tulla mitä vain. Säilytät myös humaaniutesi.

Juhlava tilaisuus tarjosi matkalaisille myös makunautintoja pienten suupalojen muodossa. Ennen kuin iltapäivän ohjelma päättyi juhlavasti Maamme lauluun, saimme koululaisten käsitöitä lahjaksi.

Vielä ennen lähtöä kävimme tutustumassa koululuokkaan, jossa opiskeltiin mm. kotitaloutta ja lastenhoitoa. Vaikka opetusvälineistö oli vaatimatonta, oli se paikallisen mittapuun mukaan hyvää keskitasoa. Mietimme, että suomalainen äitiyspakkaus olisi kouluun melkoinen lisä välineistöön. Eikä Marttojen aikuispakkauskaan olisi huono juttu.

Lähdimme illan päätteeksi torille kangasostoksille. Tosin olimme jo aamulla tuhlanneet tuhansia pihamaallemme ilmestyneiden kauppiaiden putiikkeihin. Torihulina on aivan toista kuin Merikarvialla. Ihmisiä, ääniä, värejä, tuoksuja ja hajuja. Mieliinpainuvaa, jota ei voi sanoin kuvata. Jopa autonkuljettajamme Mr. Wilkinson ohjeisti meitä toimimaan torilla paikallisten tavoin. Taisi onnistua, kaikki palasivat takaisin bussiin ostostensa ja omaisuuksiensa kanssa. Muutama pakka kankaita siirtyy suomalaisen sisustuksen väriläiskiksi tai vaikka Kattilamatka Kameruniin Marttailtojen iloksi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s