Naistenpäivä

 

 

Tiistaiaamuna huoneissa oli kuhinaa ja jännitystä. Oli paljon puhutun Naistenpäivän aamu. Tänään puetaan päälle meille naistenpäivää varten ommellut mekot. Mekot on valmistettu erityisesti päivää varten valmistetusta kankaasta. Kankaassa otetaan kantaa, vastustetaan terrorismia ja väkivaltaa. Mutta meillä ajatukset olivat nyt paljon kevyemmissä asioissa: miten erillisestä kankaasta saadaan jokaiselle asianmukainen turbaani. Sen verran ollaan opittu maan tavoille, ettei jääty tätä yksin huoneisiin miettimään, vaan siirryttiin pihalle yhteistä aivoriihtä varten. Eikä Martat jääneet tälläkään kertaa ilman ratkaisua: Marjahelena osoittautui turbaanin tekijäksi, taidon kruunaamattomaksi kuningattareksi. Toinen toistaan hienompia päähineitä ja torikaupasta ostettuja koruja – edustava porukka arvokkaaseen tapahtumaan.
Bamendan emäntä Elisabeth haki meidät Naistenpäivän kulkueeseen. Martat ohjattiin kunniavieraille tarkoitettuun aitioon, heti paikallisten kuninkaallisten, heimopäälliköiden kuningattarineen jälkeen. Paikalla oli tuttu kunkku edelliseltä vierailultakin. Valtava katsomo oli täynnä, olisikohan ollut noin 2000 katsojaa.
Ennen tilaisuuden alkua meillä oli aikaa ihailla paikalle tulleiden naisten upeaa pukuloistoa. Juhlallisuudet käynnistyivät lipun nostolla, yliopiston kuoron laulamalla kansallislaululla sekä naisen asemaa pohtivilla puheilla. Vuoden aikana ansioituneet naiset saivat Naistenpäivän diplomin. Ja taas meidän tuttuja löytyi stagelta: presbyteerikirkon naispappi sai tämän huomionosoituksen.
Kulkue alkoi. Marssi eteni niin, että omaa ryhmäänsä johti nainen, jolla oli organisaatiosta kertova kyltti tai kangas, jossa luki yhteisön nimi ja motto. Johtohahmon jälkeen ryhmän marssijat olivat neljän tai kuuden kävelijän riveissä. Taustalla soi taukoamaton marssi. Kaikki kynnelle kyenneet tahot olivat mukana marssilla: kaupungin työntekijöitä, yliopiston naisia, erilaisten yhdistysten toimijoita, naispoliisi moottoripyörällä, eri uskontokuntien ryhmiä, leskiryhmiä, mediaa ja oli mainospaloina muutamia yrityksiäkin.
Martat marssimme yhdessä ACESF-CA:n kanssa. Meitä ennen marssi omana ryhmänään kotitalouskoulun kerholaiset, jotka tapasimme kouluvierailulla. Salla, Leena-Sisko ja Kiisa kantoivat ylväinä lakanaa, jossa oli kerrottu keitä olemme ja pisteenä i:n päällä lakanaan painettu Martta-logo.
Kamerunilaiseen tekemiseen kuuluva rento tekemisen meininki näyttäytyy meille lähinnä sekasortona ja sitä se oli ennen järjestäytymistä jämptiin neljään riviin. Emäntiämme jännitti, miten mahtaa olla, osaavatko suomalaiset edes marssia. Osattiinhan me: vasen, vasen, vasen kaks kolme.
Kamerunilaisille naisille tämä oli jo 31. naistenpäivän marssi. Meille suomalaisille ainutlaatuinen, huikea kokemus. Kaiken kaikkiaan arvio on, että marssimaan pääsi lähes 20 000 naista. Neljän tunnin jälkeen marssi päätettiin, kaikki ryhmät eivät mukaan mahtuneet.

Länsi-Afrikan sade antoi parastaan heti marssin päätyttyä. Siirryimme iltajuhlaan New Paradiseen. Paikalla oli kotitalouskoulun kerholaiset, koulujen rehtorit, paikalliset emäntämme, ACESF-CA:n muualta kamerunilaisia toimijoita ja me Martat. Pöydät notkuivat ruokaa ja juomaa. Pidettiin puheita, syötiin, juotiin, tanssittiin, puhuttiin ja tanssittiin. Viikko siinä meni, että suomalainenkin lantio alkaa sheikkaamaan afrikkalaiseen rytmiin. Tai ei se ihan vielä, sen verran hilpeinä meidän tanssia lapset kuvasivat – ehkä tästä löytyy naurunpaloja YouTubesta.
Väsyneinä, mutta tyytyväisinä palasimme majapaikkaan tai kotiin niin kuin jo muutamat bussissa huokailivat. Kyllä kodikas ja lämminhenkinen yhdessä oleminen kotoisan olon tuokin.
Sokerina pohjalla saimme kuulla, että illan uutislähetyksissä on juttua Naistenpäivän kulkueesta. Ukkosesta johtuen juuri ennen uutisia meni sähköt, mutta onneksi telkkari toimi siitä huolimatta. Siinä me sitten, ranskaa ymmärtämättömät Martat istuttiin pimeässä huoneessa ja kuunneltiin hipihiljaa uutislähetystä. Uutiset iloitsivat Naistenpäivästä kertoen kulkueista eri kaupungeista. Viimeisenä juttua Bamendasta. Kahteen otteeseen klippi meistä marssimassa ja Terhin haastattelu. Jälkeenpäin kuultiin, että juontaja oli alustanut jutun niin, että jopa Suomesta saakka ollaan tultu osallistumaan kulkueeseen. Tulleet kaukaa pohjoisesta asti. Terhi kommentoi hienoa ja arvokasta tapahtumaa.

Naistenpäivä 1
Meille Naistenpäivä sai Kamerunissa aivan uuden ulottuvuuden. Paikalliseen tapaan: Womanee! – Eee! Womanee! – Eee! Action – Now! Now! Now!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s