On niin kuumakin, että tarviiko kananmuniakaan hautoa?

Arja ja lapset

 

Aamu alkoi taas pannukakuilla. Hyviähän ne. Lähtö päivän ohjelmaan oli vasta yhdeksän maissa, joten ehdimme aamun aikana kiertää lähitienoota. Osa porukasta vieraili viereisen babtistikoulun alaluokkia tervehtimässä. Heidän opettajansa oli jo toissapäivänä vetänyt ohikulkijoita hihasta ja vienyt katsomaan koulun toimintaa. Kahdessa luokassa oli 5- ja 6 –vuotiaita lapsia, jotka meidän silmään näyttivät enemmän 3- tai 4-vuotiailta. Saimme seurata aamunavausta ja veimme mennessämme tuliaisina hieman liituja, tarroja, saksia ja muuta kivaa.
Porukan terveysalan ammattilaiset vierailivat babtistiseurakunnan terveysasemalla. Asemalla on AIDS-klinikka, joka on Bamendan toiseksi suurin. Kolme ja puoli tuhatta hoidettavaa HIV-potilasta ja hoito on potilaille ilmaista. Myös sosiaalityöntekijä löytyy. HIV-positiivisuus on alueella yleistä. Asemalla on myös maksullinen yleinen päivystysvastaanotto, silmätarkastus, ultraäänilaitteisto, laboratorio, apteekki ja hammaslääkäri. Yhtä hammaslääkäriä kohden oli kolme potilastuolia sekä assistentteja ja hammasteknikko. Aseman äitiysneuvolassa työskentelee kätilö. Kaupungissa lähes kaikki naiset synnyttävät sairaalassa. Aseman viereen on valmistumassa oma synnytyssairaala. Aseman oma pappi oli keskinen toiminnan kannalta, seurakunnilla on siis suuri merkitys myös terveydenhuollossa.
Matkaan lähdettiin vasta, kun bussikuskia oli nuhdeltu edellisen illan ilonpidosta. Myös Elisabetin pullonavaajan särkyminen tunnustettiin. Synnistä selvittiin Fazerin parhailla. Matka läheiseen Balin kylään kesti vajaat puoli tuntia. Siellä tutustuimme Bamendan alueen toiseen tyttöjen kotitalouskerhoon ja heidän kouluunsa. 850 oppilaan koulussa kotitalouden suosio oli huimasti kasvanut kerhon perustamisen jälkeen. Perinteen mukaan koululla pidettiin juhla, jossa kiiteltiin ja kehuttiin puolin ja toisin ja vaihdettiin lahjoja. Oritlammen Martat Ruokolahdelta olivat keränneet avustuksen Bamendan alueen kotitalouskerhojen tarvikehankintoihin. Pienikin avustus on merkittävä kerhojen kannalta, koska niiden vuosikulut ovat vain noin 200 euroa kerhoa kohden. Tällä kertaa mukana koululla oli myös vanhempainneuvoston puheenjohtaja, joka edusti arvokkaasti (muut vanhemmat pellolla töissä). Kotitalousluokka oli varsin vaatimaton, mutta innostus sitäkin suurempaa. Koulu sijaitsi kauniilla paikalla. Kerhon tytöt esittivät hienon tanssinumeron ja tyttöjen hyvästely oli jälleen kaihoisaa. Kotimatkalla delegaatiomme arvohenkilöt piipahtivat myös alueen hallintopäällikön luona.
Iltapäivällä Terhi, Marjahelena ja muutama muu innokas vieraili emäntiemme kanssa naisten asema ja perhe ministeriön paikallisen johtajan luona. Hänet olemme tavanneet jo muutamaan kertaan aiemminkin. Hän mm. aiemmalla tapaamisella muistutti kutsumaan itseään madamiksi, ihan vain sen varalta että saattaisimme jatkossakin törmätä arvovaltaisiin henkilöihin.
Loppupäivän vietimme hankkeen paikallisten edunsaajanaisten seurassa. Marttojen tukeman hankkeen teemana on köyhien naisten ja tyttöjen oikeus omaan ansaintaan ja ruokaturvaan. Kuulimme edunsaajien taustoista ja osallistumisesta hankkeen koulutuksiin. Naisille on tiedotettu mahdollisuudesta osallistua hankkeeseen esimerkiksi seurakuntien tilaisuuksissa. Mukaan valitut naiset osallistuvat kahden viikon koulutukseen. Ensimmäisen viikon teemana on ravitsemustietous ja toisen viikon aikana paneudutaan yrittäjyyteen ja oman yrityksen kehittämiseen. Paikalla oli seitsemän edunsaajaa, joilla oli mm. pieniä kauppapuoteja, ruoanvalmistusta, ompelua ja vihannesten kasvatusta. Saimme myös seurata edunsaajille järjestettyä opetustuokiota ja valmennusta tulevaan yrittäjyyskilpailuun. Afrikkalaiseen tapaan kaikki halusivat osallistua keskusteluun ja tuoda mielipiteensä esille. Lopuksi vierailimme muutaman edunsaajan yrityksessä paikanpäällä tutustumassa. Sitä kautta vasta sai kunnolla käsityksen pienten yritysten käytännön toiminnasta. Moni edunsaajista oli leskiä ja käytännössä elätti yrityksensä avulla niin omia lapsiaan kuin lastenlapsiaankin. Marttojen apu ACESF-CAn toiminnalle ja hankkeen myöntämät mikrolainat saivat runsaasti kiitosta. Moni ei olisi ilman koulutusta ja mikrolainaa pystynyt viemään yrityksen toimintaa eteenpäin. Eräällä edunsaajista oli myynnissä myös kananmunia ja illan kuumuudessa pohdimme, tarvinneeko niitä edes hautoa tipuja saadakseen.
Viimeinen ilta Bamendassa kului päivän antia puidessa ja pakkaamisen merkeissä. Kaikkien ostosten jälkeen tavaroiden mahduttaminen laukkuihin alkaa olla aika haastavaa. Osa päättikin jättää puolet vaatteistaan paikalliseen vaatekeräykseen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s